Voitko kuvitella miltä tuntuu shoppailla vaikka kirpputorilla ja pelätä kaatuvansa tai horjahtavansa ja törmäävänsä johonkin? Kun kyynersauvasta ei voi päästää irti vapauttaakseen kätensä ihastellakseen tai hypistelläkseen jotakin ? Kun joutuu poimimaan kaatunutta sauvaa ? Pyytämään muiden apua sen ylös nostamiseen? Kun kierroksen alussa alkaa jo keskittyä siihen että jaksaa raahautua koko paikan läpi? Kun kroppa kopan ankarasta piiskaamisesta huolimatta ilmoittaa että nyt riitti? Kun Käsi ei kestä sauvan aiheuttamaa kipua ?  Kun jää istumaan johonkin ylimielisten katseiden ja kuiskuttelun ristituleen ? Kun kokee  pilaavansa muiden kierroksen? 

Voitko kuvitella miltä tuntuu istua pyörätuolissa  ? Kun voimat riittävät  koko kierroksen? Kun voi pysähtyä  hypistelemään jotakin ihanaa kaksin käsin ? Kun ei tarvitse pelätä kaatuvansa ? Kun istuu ylimielisten katseiden ja kuiskuttelun ristitulessa ? Kun joutuu pyytämään työntöapua koska kädet eivät kestä koko matkan  kelausta? Kun kokee pilaavansa taas muiden kierroksen ? 

 

 

"En mä tiedä enää tietä
joka johtais perille
en mä muista osoitteita
enkä paljon muutakaan

En mä tahdo olla taakka
joka paikan ei-toivottu
enkä tahdo olla taakka
vahingossa laukaistu

Minne kaikki värit lähti?
minne kaikki äänet lähti?
säikähtikö ne vai käskikö
joku ne lähtemään miksei se
kertonut niille, että palata saa
palatkaa

En mä tiedä miksi meillä

jatkuvasti riidellään

en mä muista enää aikaa
jolloin oltiin sovussa

en mä tahdo olla taakka
joka paikan ei-toivottu
enkä tahdo olla taakka
vahingossa laukaistu

Minne kaikki värit lähti?
minne kaikki äänet meni?
säikähtikö ne vai käskikö
joku ne lähtemään miksei se
kertonut niille, että palata saa
palatkaa"

-ZEN CAFE-