Ne ovat hetkiä ystävän kanssa kaffekupposen äärellä. Ne ovat hetkiä jolloin uusi koru syntyy vielä näistä käsistä.  Ne ovat iloisia ilmeitä lasten kasvoilla kun he esittelevät uusia taitojaan tai aarteitaan. Ne ovat sairauteni oireita ymmärtävä lääkäri tai hoitaja. Ne ovat sanat jotka kertovat että riitän tälläisenä kuin olen . Ne ovat pienen koiran rakastava katse  ja nukkuma tuhina saman peiton alla. 

Ja sitten pimeydet ...

Ne ovat hetkiä kun en riitä itselleni tai muille. Ne ovat hetkiä kun kiroan asioita jotka ovat tekemättä vointini huonontumisesta johtuen. Ne ovat hetkiä kun lääkäri tai hoitaja ei tunne sairauttani ja kohtelu on sen mukaista. Ne ovat hetkiä kun haluaisin päästä "johonkin " ja jumitun siksi etten voi lähteä enää yksin . Ne ovat hetkiä kun  itken ja yritän kasata korua käsillä jotka eivät ole minun, eivätkä ymmärrä mitä niiltä haluan . Ne ovat hetkiä kun koen olevani taakka muille. Ne ovat hetkiä kun sisimpäni kirkuu että mikä vi##n tarkoitus tälläkin on ? Ne ovat hetkiä kun makaan yöllä vessan lattialla ja oksennan. Ne ovat hetkiä jolloin tiedän tarvitsevani kaiken valon sieltä reunoilta mitä jäljellä vielä on.

-APULANTA-