Huomaan olevani yhä heikompi.  Eikä itseppäinen hammastapurren apinanraivolla eteneminen helpota asiaa yhtään . Huomaan myös kuinka kanssaeläjän kuori rapisee. Kuinka kaikki  se kiukku ja raivo saa viimein hahmonsa . PELKO!

Se harmaa piru istuu sitkeästi kanssaeläjän olkapäällä  aiheuttaen mitä erikoisimpia reaktioita.  Vihdoin ja viimein hän löysi sanat joilla kuvata sitä ahdistavaa pelkoa.  Löydän myös saman pelon itsestäni . Kun katson peiliin löydän sen silmistäni. Pelko siitä etten voi luvata ,en muille en itselleni.  Tunnen kuinka kehoni kamppailee . Kuin ritari lohikäärmettä vastaan aseena vain terätön miekka , kädessä henkäyksenohut kilpi.