Pelottaa kun ei tiedä että millä aikataululla mitäkin tapahtuu. Nyt tapahtuu liian nopealla tahdilla näkyviä muutoksia joita kukaan ei ole osannut selittää . Ja edellisen ylilääkärillä käynnin jälkee  kaikki on taas muuttunut huonompaan suuntaan.  Vasen käsi sanoo sopimuksensa irti piakkoin kokonaan. Oikea yrittää vielä pysyä joten kuten kasassa . Rannetuet ovat nyt kaksi numeroa liian suuret ja pyörivät ikävästi . Sormet kääntyvät rullalle ja sojottavat ylös ja putoavat alas. Sormitukia ei ole myönnetty. Lisä lastojen tarve on päivittäistä. Nilkat eivät pysy " suorassa linjassa" enää edes nilkkatukien kanssa. Niskan oireet ovat pahentuneet ja niskatuen tuki ei ole enää riittävä. Polvet pettävät sivusuunnassa. Päänsäryt ovat jäätäviä. Selkätuki ei tue kylkiä joissa alkaa olla omituisia ongelmia. Leuka lukkiutuu omituisiin asentoihin ja aiheuttaa järkyttäviä kipuja . Oikea lonkka on yhä lonksuvampi. Väsymys on lamauttava. Kudokset vain venyvät ja venyvät . Ja minä venyn ja venyn ... Venyn ja ymmärrän että mitään ei voi asialle  tehdä.  Tutkitaan, tutkitaan, tutkitaan... Ja tutkitaan..  Eihän sitä nyt kahdessakymmenessä vuodessa ole voinut selvyyttä saada. Etenkin kun 90- luvulla annettiin diagnoosi jolla oli niin helppoa kaikki selittää ja johon vedoten voitiin kaikki vaivat kuitata siitä johtuvaksi. Nyt se ei enää syyksi tähän kaikkeen riitä.