Yritän hymyillä ... Hampaat irvessä.  Kuin mantraa hoen Kaikki on hyvin ,kaikki on hyvin, pitää muistaa olla kiitollinen vielä siitä mitä on .

Se iskee kuin salama  kirkkaalta taivaalta ...

Kun näen Kirpparilla ne maailman ihanimmat kengät  ja tajuan että enhän minä enää koskaan kävele tuollaisilla .

Kun kaupungissa on kaikkia suosikkibändejä kahden päivän ajan ,ja some on täynnä hehkutusta kuinka kivaa ja ihanaa ja mahtavaa ja .... Ja minä en ole siellä ... Koska tämä paska kehoni minkä olen osakseni saanut  vie minulta itsenäisen liikkumisen mahdollisuuden ... Ja enhän minä nyt voi kenenkään konsertielämystä pilata pyynnöllä päästä mukaan roikkumaan riipakiveksi .

Kun näen sen maailman kauneimman vaatteen ja tajuan että näillä tukilaitteilla ei tuohon mahdu...

Kun joku muu tekee työt jotka minä olisin halunnut .

Kun en enää voi tehdä asioita kuten ennen .

Kun huomaan olevani tarpeeton.

Silloin se hyökkää olalleni istumaan kuin korppi ja keikkuu siinä päätään puolesta toiselle keinutellen.

Katselee minua kuolleilla silmillään ja puhuu tutun kuuloisella äänellään liiankin tuttuja lauseita.

Lasinen peikko lapsuuden .

.."voi sinua tyttö rukka eihän sinusta koskaan mitään tule... Olis pitänyt abortti tehdä .. Niin ei kenkään olisi tarvinnut Vuoksesi kärsiä.. Tee kaikille palvelus ja tapa ittes... "

Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, pitää muistaa olla kiitollinen vielä siitä mitä on .

Mutta entä jos peikko saa vallan ? Kun keinot sen hiljentämiseen katoavat päivä päivältä...